Taivalkosken saha

Sahan historiaa

Katselmus sahan paikasta suoritettiin 28.8. - 31.8.1837. Kauppias Olof Lundström oli tehnyt aikaisemmin 50 vuoden vuokrasopimuksen sahanpaikasta sen omistaneen Erkki Taivalkosken kanssa. Vuokra-alueen laajuus oli 7 tynnyrinalaa ja vuotuisvuokraksi oli sovittu viisi riikintaaleria.
Sahan paikka oli 100 kyynärää Taivalkoskiputaan alapuolella joen pohjoisrannalla. Sahan kohdalla mainitaan olleen Karisaari-niminen kapea saari. Kosken putouskorkeus oli seitsemän jalkaa eli 3½ kyynärää ja jokiuoman leveys oli sahan paikalla 25 kyynärää.

Kuvassa Taivalkosken ensimmäinen saha, joka purettiin vuonna 1915.  Kuva on Jouko Vahtolan toimittamasta kirjasta "Taivalkosken seurakunta 1879-1979".

Keisarillinen Suomen Senaatti antoi privilegion Taivalkosken sahan perustamiseen oululaisille kauppiaille Olof Lundström, Lars Niska ja Jacob Fellman 23.4.1839.

Kaksiraaminen vesisaha aloitti varsinaisesti toimintansa vuonna 1841. Sahalla oli oikeus sahata 3000 tukkia vuodessa.

Vuodesta 1846 lähtien sahan omistajia olivat kauppias Olof Lundström, raatimies Anders Johaninpoika Niska ja kauppias Jacob Fellman.
Vuonna 1851 raatimies Niska myi osuutensa kauppias Herman Hermanssonille.

31.12.1855 annetulla kuvernöörin päätöksellä Taivalkosken saha sai sahata 72 vuorokautta vuodessa.

Antti Zachariaanpoika Kurtti työskenteli sahanasettajana "tällärinä" (sågställare) ainakin vuosina 1854-1864 sahalla. Hän johti itse sahausta ja huolehti sahanterien terävyydestä sahanasettajana.

Pudasjärven entinen nimismies Emanuel Ferdinand Wallenius toimi sahanhoitajana vuosina 1855 - 1867. Sitä ennen hän oli ehtinyt toimia kirjanpitäjänä vuodesta 1850 lähtien.

14.5.1859 saatiin oikeus toisen kahden raamin rakentamiseen, jolloin voitiin sahata yhteensä 6000 tukkia vuodessa.
Vuodesta 1860 lähtien saatiin sahata 144 vuorokautta vuodessa, jolloin päivässä sahattiin noin 40 tukkia.

Simon Petter Buller (Buldra) työskenteli ensin saharenkinä ja sitten sahanasettajana sahalla. Hän (isoisäni Antti Bulldran isoisä ) työskenteli ainakin vuodesta 1864 lähtien aina marraskuuhun 1889 asti sahalla sahanasettajana, todennäköisesti kuolemaansa saakka. Hän kuoli 30.1.1891 Taivalkoskella. Simon Petter Buller oli muuttanut Kuusamosta Taivalkosken sahalle töihin jo vuonna 1843.

Vuonna 1867 sahan perustaja Olof Lundström möi omistamansa osuuden, puolet sahasta oululaiselle kauppias Leonhard Candelinille. Tämä osti vielä neljänneksen sahasta kauppias Herman Hermanssonilta. Jacob Fellman möi osuutensa Bergbomin kauppahuoneelle. Vuonna 1868 August Ekman osti neljänneksen sahasta. Vuonna 1872 ruotsalaissyntyinen Johan Nordblad tuli Taivalkosken sahan hoitajaksi.

Kauppias Leonhard Candelin, kauppaneuvos Johan Gustaf Bergbom ja August Ekman omistivat sahan vuoteen 1874 saakka. Kauppahuone Bergbom harjoitti myös laivanvarustusta ja tukkukauppaa. Bergbom omisti mm. parkkilaiva Felixin ja fregatti Gustaf Adolfin. Laivat purjehtivat valtameriliikenteessä (katso harrastuksia: "purjehdusmerenkulun historia").

Vuonna 1875 osaomistajaksi tuli Johan Candelin ja vuonna 1877 tuli mukaan omistajaksi myös Arthur Leonhard Candelin. Ekman luopui osuudestaan vuonna 1880, jolloin neljäsosan sahasta osti Bror Herman Nordblad. Hän oli toiminut aikaisemmin kirjanpitäjänä sahalla vuoteen 1872 saakka.

Vanha saha yläjuoksulta päin. Kuva on vuodelta 1910.  © Arvo Taivalkosken arkisto.

Vuonna 1879 Johan Nordbladin tilalle tuli kirjanpitäjäksi Heikki Pitkänen. Hän toimi sahanhoitajana vuodesta 1890 lähtien.

Sahalaitoksen yhteydessä toimi myös mylly, jossa asukkaat jauhoivat viljansa.

Sahanasettaja Simon Petter Bullerin (Buldra) poika Sigfrid (Sihveri, Sippa) Buller työskenteli isänsä tapaan niin ikään Taivalkosken sahalla ja toimi myös sahanasettajana. Sigfrid Buller kuoli 24.5.1929 Taivalkoskella.

Vanha saha näkyy joen takana vasemmalla. Oikealla näkyy sahan talo (paloi myöhemmin), jonka päädyssä näkyy vaalea ikkuna. Kuva:  © Kari Moilasen kokoelma.

Niin sanottuja "sahasukuja" olivat mm. Bullerit, Härmät ja Vahtolat. Näiden sukujen jäsenet työskentelivät sahalla monessa polvessa.

Valmis sahatavara uitettiin lauttoina Iijoen suuhun, jonne oli matkaa 18 peninkulmaa. Matkan vastuksena oli 54 koskea. Sieltä sahatavara vietiin sitten laivattavaksi Ouluun, koska sahalla ei ollut lupaa viedä puutavaraa suoraan Taivalkoskelta ulkomaille. Lupa suoraan vientiin ulkomaille saatiin vasta vuonna 1883.

Taivalkosken vanhan sahan tuotanto vietiin lähes kokonaisuudessaan Iso-Britanniaan 1890-luvun loppupuolelle saakka. Saha työskenteli kahdessa 12 tunnin vuorossa (klo 6-18 ja klo 18-6).

Vuodesta 1912 lähtien sahan omisti Aktiebolaget Uleå Oy. Yhtiön perustivat Uleåborgs Sågverks A.B., G. & C. Bergbom A.B., K. A. Snellman, Reinhold Weckman ja Varjakka Trävaru A.B. Se perustettiin 28.10/7.11.1912.

Ab Uleå Oy:n uudempi saha, jossa oli saha-, mylly- ja sähkölaitos vuonna 1917.  Kuva:   © Kari Moilasen kokoelma.

Uleå -yhtiö rakensi uuden sahan vuonna 1916, joka kuitenkin tuhoutui petäjäjauhojen jauhatuksessa syntyneessä tulipalossa jo vuonna 1918.

Vuonna 1919 rakennettu saha. Oikealla näkyy Uleå- yhtiön talo (Niskasaari). Kuva:  © Kari Moilasen kokoelma.

Uusi sahalaitos valmistui vuonna 1919. Siinä olivat saha, höyläämö ja mylly.

Uleå- yhtiön talo (Niskasaari), jossa oli mm. yhtiön konttoritilat. Kuva:  © Aila Härmän kokoelma.

Sahan tukinhankintamiehiä. Kuvassa vasemmalta lukien isoisäni Antti Buller (myöhemmin Bulldra) ja hänen isänsä, tukkipäällikkö Johan Petter Buller sekä Aukusti Eskola.
Kuva: © Jorma Eskolan kokoelma.

Vuonna 1928 alettiin tuottaa sähköä Taivalkosken Sähkö Oy:lle.

Immo Itkonen toimi sahanasettajana ennen sotia.

Taivalkosken kylää kuvattuna kirkonmäeltä kesällä 1925. Vasemmalla näkyy Uleå -yhtiön talo (Niskasaari), keskellä Sakarin talot ja oikealla vaalea Jakkilan talo.
Kuva K. Hollo. © Kari Moilasen kokoelma.

Vanha, harvinainen ja kaunis valokuva alajuoksulta kirkolle päin. Kuva: © Kari Moilasen kokoelma.

Taivalkosken sahalla oli suuri merkitys seutukunnalle ja se oli osaltaan vaikuttamassa mm. vanhan kirkon siirtoon Jokijärveltä Taivalkosken kylään vuonna 1878. Siirto tapahtui sahanhoitaja, inspehtori Johan Nordbladin johdolla 1877-1878.

Kirkonkylää talvimaisemassa. Kuva:  © Vesa Hakolan kokoelma.

Vanhaan kirkkoon iski salama 27. heinäkuuta vuonna 1925 ja se paloi perustuksiaan myöten. Kirkossa ei ollut ukkosenjohdatinta.

Kuvassa sahamiehiä, vasemmalta lukien sahan esimies Immo Itkonen, Kalle Härmä, Ossi Buller, Risto Luukkonen, Ferdinand Luukkonen, Aukusti Buller ja Erkki Härmä.
Kuva: © Kalle Bullerin kokoelma.

Saksalaiset räjäyttivät sahalaitoksen syys-lokakuun vaihteessa 1944, jolloin yli 100 vuotta kestänyt toiminta päättyi.

Lähteet:

Teuvo Vähkyrä: Iijoen kaupalliset vesisahat autonomian aikana, Pro gradu -tutkielma 24.2.1993, Oulun Yliopisto
Nils Meinander: Vesisahan tarina, Helsinki 1945
Jouko Vahtola: Taivalkosken seurakunta 1879 - 1979
Jouko Vahtola: Taivalkoski - aitojen ihmisten pirteä pitäjä Koillismaan sydämessä
Jukka Mikkola: Taivalkosken Buller (Bulldra) - suku
Heimo Härmä: Iijoen kansaa, Iijoen kansaa osa 2, Iijoen kansaa osa 3.

Linkki: Taivalkosken pitäjän historiaa (kirjoittanut Heikki Taivalvaara ent. Bulldra)