Aurinko

Keskikokoinen tähti Linnunradassa.

spektriluokka: G2 V

ikä: 4.57 miljardia vuotta

keskietäisyys: 149.5 miljoonaa km

halkaisija ekvaattorilla: 1 392 000 km = 109 x Maapallon halkaisija

tilavuus: 1 300 000 x Maa

massa: 333 060 x Maa (Aurinkokunnan massasta 99,86% on Auringosta)

pinta-ala: 12 000 x Maa

koostumus:

78.5% vetyä
19.7% heliumia
0.8% happea
0.3% hiiltä
loput muita elementtejä

pyörähdysaika:

ekvaatorilla  = 27 vuorokautta 6 tuntia 36 minuuttia
latitudilla 60°= 30 vuorokautta 19 tuntia 12 minuuttia

Terminen tasapaino: keskiosissa vapautuva energia =
ulos säteilevä energia.

Hydrostaattinen tasapaino: paine = Auringon oma painovoima.

Aurinko värähtelee säännöllisesti jaksossa, jonka pituus on
2 h 40 min.

Aurinko heilahtelee planeetta Jupiterin vaikutuksesta 12,5 metriä sekunnissa.

Ydin

lämpötila: 15 miljoonaa astetta

Auringossa fuusioituu 600 miljoonaa tonnia vetyä sekunnissa 596 miljoonaksi tonniksi heliumia (pp-raktio). Massasta 4 miljoonaa tonnia muuttuu energiaksi.

Energia hakeutuu jatkuvien absorptio- ja emissioprosessien yhteydessä ulospäin. Sen tulo Auringon pinnalle kestää yli
100 000 vuotta.
Neutriinot (massattomat hiukkaset) tulevat suoraan ytimestä sen sijaan valon nopeudella noin 8 minuutissa Maapallolle. Neutriinoja havaitaan Borexino-ilmaisimella, joka sijaitsee Gran Sasson kansallisen laboratorion alla lähellä Italian L'Aquilaa. Päivässä pp-neutriinohavaintoja kertyy keskimäärin 144 kappaletta. Ne tuovat tietoa Auringon sisältä lähes reealiajassa toisin kuin fotoneilla, joilla matka kestää lähes 100 000 vuotta.

Atmosfääri: koostuu fotosfääristä ja kromosfääristä

Fotosfääri

muodostaa Auringon näkyvän pinnan

paksuus: 300 - 500 km

lämpötila: 5700 astetta

Auringonpilkut

Auringon aine on sähköä johtavaa plasmaa. Plasma ei pysty liikkumaan kohtisuoraan magneettikenttää vastaan.
Magneettikenttä on jäätynyt kiinni plasmaan, jonka seurauksena voimaviivat tulevat Auringon pyörimisen johdosta venytetyiksi ja kiertyvät keräksi Auringon pinnan alla.

Magneettisten voimaviivojen tiheys kasvaa - putket murtuvat fotosfäärin läpi ja muodostavat kuplia.

Bipolaariset alueet estävät energiankuljetusta Auringosta ulospäin.

Alueiden lämpötila laskee fotosfääriä alemmaksi - pilkut näkyvät.
Auringonpilkut kulkevat vasemmalta oikealle. Pilkun muodostavat umbra ja penumbra, joista umbra on tummempi osa.

Aurinko 30.6.1990

Aurinko 1.7.1990

Silmukkaprotuberanssissa ainetta virtaa pitkin magneettikenttää pilkusta toiseen.

Auringonpilkkumaksimi esiintyy 8-11 vuoden välein. Tähtitieteilijät ovat havainneet, että Auringon halkaisija kasvaa hieman pilkkumaksimin aikana. Magneettikentän suunta vaihtuu pilkkumaksimissa tai heti sen jälkeen.

Vanhimmat havainnot Auringon pilkuista teki neljä havaitsijaa. He olivat Johann Goldsmid (1587-1616) Hollannissa, Thomas Harriot (1560-1621) Englannissa, Galileo Galilei (1564-1642) Italiassa ja Christoph Scheiner (1575-1650) Saksassa.  Vanhin havainto on Thomas Harriotin tekemä. Muistiinpanojensa mukaan hän teki sen 8.12.1610. 

Johann Goldsmid myöhemmin Fabricius havaitsi teleskoopillaan Auringon pinnalla pilkun 27.2.1611, jonka kulkua hän sitten seurasi. Hän julkaisi havainnoistaan kirjasen "de Maculis in Sole observatis et apparente earum cum Soleconversione, Narratio" kesäkuussa 1611.

Käsitykseni mukaan syklin puolivälissä esiintyvän minimin aikaan talvet ovat kylmempiä kuin pilkkumaksimin aikaan täällä Pohjolassa. Minimin aikaan merialueilla on ns. "normaali tai kova jäätalvi". 

Fakulat ovat fotosfäärissä näkyviä kirkkaita kohtia, jotka näkyvät mm. JS-teleskoopilla Auringon reuna-alueilla.

Flare on Auringon pinnalla tapahtuva räjähdysmäinen purkaus. Kasautunut energia aiheuttaa flare-purkauksen.
Flare-purkaukset nähdään kirkkaina leimahduksina, jotka kestävät muutamasta sekunnista vajaaseen tuntiin. Tällöin purkautuu Aurinkotuulen tiheä puuska. Iskuaalto saavuttaa maapallon noin 48 tunnin kuluessa, josta on seurauksena magneettinen myrsky.

Heinäkuussa 1996 havaittiin Auringon pinnalla flare-purkauksen aikaansaama auringonjäristys. Sen etenemistä Auringon pinnalla voitiin seurata kymmenen maapallon läpimitan etäisyydelle saakka.

Kromosfääri

paksuus: noin 10 000 km

lämpötila: 600 000 - 5 miljoonaa astetta

Spikulat ovat liekkimäisiä kohoumia,jotka nousevat kromosfääristä jopa 10 000 kilometrin korkeuteen.

Korona

Korona on sähköä johtavaa kaasua, jossa protonit ja elektronit sinkoilevat edestakaisin.

Ulottuu useiden Auringon säteiden päähän Auringon pinnasta.

Voidaan havaita auringonpimennyksen aikana.

Protuberanssit ovat koronassa näkyviä hehkuvia kaasupilviä.

Koronasta tapahtuu jatkuva plasman virtaus ulos avaruuteen eli ns. aurinkotuuli. Aurinkotuuli muodostuu sähköisistä hiukkasista.
Heliosfäärin eli aurinkotuulen vaikutusalue on yli kaksi kertaa planeetta Neptunuksen radan etäisyys. Aurinkotuuli puhaltaa Maan ohi nopeudella 300 - 800 km/s Auringon aktiivisuudesta riippuen.

Tietoja auringonpimennyksestä:

suurin pimennysten lukumäärä vuodessa on 7 kpl
pienin pimennysten lukumäärä vuodessa on 2 kpl
täydellisen auringonpimennyksen pisin kestoaika on 7 min 31 s
rengasmaisen auringonpimennyksen pisin kestoaika on 12 m 24 s
levein vyöhyke maapallolla on 272 km täydellisen auringonpi-
mennyksen aikana
ensimmäinen merkintä auringonpimennyksestä on Kiinasta vuodelta
2136 eKr. (22. lokakuuta).