M 31 (NGC 224)

Andromedan galaksi
SAb-tyyppinen kierregalaksi

Tähtikuvio: Andromeda

RA  00h 42m 44s
Dec 41°16'

magnitudi: 3.4

koko: 160.0 x 40.0

etäisyys: 2.58 miljoonaa valovuotta (dm = 24.48±0.05 C) HST

massa: noin 1000 miljardia tähteä

halkaisija: 220 000 valovuotta

inklinaatio: 72 astetta

radialinopeus Auringon suhteen: -297 kilometriä sekunnissa

Erityistä:

Persialainen astronomi Abd-al-Rahman Al Sufi mainitsee galaksin "pienenä pilvenä" vuonna 943. Galaksi kuuluu samaan paikalliseen galaksiryhmään kuten meidän Linnunratamme. Galaksin lähettämä valo on 11 miljardia kertaa Auringon valo.

Edwin Hubble osoitti vuonna 1923, että Andromedan sumu on Linnunradan ulkopuolella löytämällä sumusta kefeidejä ja kirkkaita pääsarjan tähtiä. Galaksista on löydetty kefeidejä 206 kpl.

Sillä on seuralaisena neljä elliptistä kääpiögalaksia: M 32 (NGC 221), NGC 205, NGC 147 ja NGC 185. Lisäksi galaksin etualalta on löytynyt uusi seuralaisgalaksi, joka on kirkkaudeltaan M 32:n suuruinen. Sitä ei voi havaita muutoin kuin tähtien liikkeistä, jotka liikkuvat eri suuntaan kuin Andromedan tähdet.

Kaikkiaan M 31:n galaksiryhmään kuuluu 15 galaksia.

9.3 magnitudin tähti on ytimestä 20 minuuttia suuntaan S.
9.0 magnitudin tähti on ytimestä 25 minuuttia suuntaan NE.
7.0 magnitudin tähti on ytimestä 37 minuuttia lähes suuntaan S.
9.6 magnitudin tähti on ytimestä 58 minuuttia suuntaan SW.
8.6 magnitudin tähti on ytimestä 61 minuuttia suuntaan W.
8.9 magnitudin tähti on ytimestä 68 minuuttia suuntaan NE.
7.4 magnitudin tähti on ytimestä 73 minuuttia suuntaan SSW.
6.9 magnitudin tähti on ytimestä 86 minuuttia suuntaan SSW.

Galaksin ytimessä on massiivinen musta aukko, jota kohti kaasut liikkuvat nopeudella 10 000 kilometriä sekunnissa. Mustan aukon massa on noin 100 miljoonaa kertaa Aurinko.

Galaksi sisältää massiivisen tähtikeskittymän NGC 206. Se on nuoria, kuumia tähtiä sisältävä pilvi, jonka halkaisija on tuhansia valovuosia.

Galaksista on löydetty yhteensä 48 kpl Wolf-Rayet tähtiä tai niiden kandidaatteja.

Galaksista on havaittu 913 tähtijoukkoa ja kandidaattia. Isoja tähtijoukkoja on löydetty lähes 200 kpl. Niiden keskihalkaisija on noin 1500 valovuotta.

Pallomaisia tähtijoukkoja on löydetty 337 kpl. Kirkkain niistä on G1, jonka kirkkaus on 13.7. Se on 2.5 astetta ytimestä lounaaseen eli noin 170 000 valovuotta. G1 on paikallisen galaksiryhmän kirkkain pallomainen tähtijoukko.

Kaksi muuta kirkasta pallomaista tähtijoukkoa ovat G76 ja G78. Ne ovat magnitudiltaan luokkaa 14.2.

Galaksista on havaittu 1241 novaa (2023-03a?) 27.3.2023 mennessä.

Marraskuussa 1960 havaittiin nova, joka saavutti kirkkauden 14.85. Heinäkuussa 1998 havaittiin nova, jonka kirkkaus oli 14.4. Marraskuussa 2007 ja tammikuussa 2011 havaittiin novat kirkkaudeltaan 14.9. Kesäkuussa 2015 havaittiin nova magnitudia 14.9. Tammikuussa 2017 havaittiin nova magnitudia 14.6. Heinäkuussa 2020 havaittiin nova magnitudia 14.1.

Nova M31N 2008-12a on purkautunut vuoden välein, joka saattaa ennakoida supernovaräjähdystä tyyppiä Ia tulevaisuudessa.

Tammikuussa 2015 galaksissa purkautui punainen nova.

Vuonna 1992 Hubble-avaruusteleskoopilla havaittiin, että galaksilla on kaksoisydin, joka on syntynyt toisen galaksin törmättyä Andromedan galaksiin.

Radioteleskoopilla on löydetty ydintä ympäröivä rengas. Se on noin 30 000 valovuoden etäisyydellä itse ytimestä (Effelsbergin 100 metrin teleskooppi). Renkaasta löytyy mm. supernovajäännöksiä.

Galaksista on löydetty 1897 röntgenlähdettä (XMM-Newton).

Spitzer- avaruusteleskoopilla tehtyjen tutkimusten mukaan Andromeda säteilee energialla, joka vastaa neljää miljardia Aurinkoa.

H II alueet: 3691 kpl (syyskuu 2011)

kirkkaat: 1130E 290N, 1200W 770S, 840W 1500S

OB-assosiaatiot: 174 kpl (lokakuu 1994)

Supernovajäännökset: 40 kpl (VLA), 16 kpl, joista 2 kpl lähellä ydintä (Chandra), 25 kpl (XMM-Newton)

62 kpl (HST) (The Astrophysical Journal 10.7.2018).

Oletettu maksimikirkkaus supernovalle tyyppiä Ia on 5.0.

Havaitut supernovat:

SN	mag	tyyppi	paikka	aika

1885A	5.9	Ia	15W 4S	17.8.1885

Upeat kuvat: katso linkit Jukka-Pekka Metsävainion sivut, David Malin Images, Chandra ja Spitzer Space Telescope.