Okko

Lemin Okko- suku on viljellyt maata maakirjan mukaan vuodesta 1612 lähtien Sorvarilan kylässä, kun Niilo Lemetinpoika Okko (Nils Clemezson) sai haltuunsa autioituneena olleen tilan. Hänet on merkitty vuoden 1614 henkirahaluetteloon.

Suvun miespuoliset jäsenet osallistuivat talonpidon ohella myös sotilaspalvelukseen 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa.Tämä käy ilmi alla olevissa asiakirjoissa ja sukutauluissa.

Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf (1594-1632) käynnisti hallitusaikanaan sotaväen palkkaukseen järjestelmän, jossa perusajatuksena oli, että komppanianpäällikölle osoitettiin erityisessä sotilasmaakirjassa talonpoikaistalot, joiden veroista hän sai palkkansa. Tätä veropalkkalaitosta kutsutaan vanhemmaksi jakolaitokseksi erotuksena 1600-luvun lopun ruotujakolaitokselle. Viimeksi mainittu tuli voimaan Viipurin ja Savonlinnan läänissä vuonna 1681. Siinä alueet jaettiin 2-4 talon muodostamiin ruotuihin, jotka joutuivat pestaamaan ja palkkaamaan sotilaan. Sotamiehet saivat ruodulta pestirahan, palkan ja sotilastorpan. Tämä ei koskenut ratsutilaa, joka palkkasi armeijaan ratsumiehen ja hankki tälle varusteet. Ruotusotamiehet ja ratsumiehet asuivat rauhan aikana sotilastorpassa.

Sotilaspalkkatila oli yleisnimitys kaikille sotaväen palkkaukseen osoitetuille tiloille. Osa niistä oli vapaatiloja, joita ratsuväessä kutsuttiin nimellä ratsutila. Kun upseeri tai ratsukon varustava talonpoika omisti tilan, sen verovapaus oli korvauksena ratsukon pidosta. Jos taas kyseessä oli muu talonpoikaistila, siitä kannetut verot osoitettiin upseerin ratsun varustamiskorvaukseksi. Jalkaväessä taas vapaatilan veroilla maksettiin päällystön vuosipalkka. Ratsuväen upseereilla oli myös etuustiloja, joiden verot muodostivat ratsuväen upseerin vuosipalkan.Ylimääräiset palkkatilat tarvittiin rykmentin esikuntaan kuuluneiden upseerien lisäpalkkojen maksamiseen. Lisäksi puhuttiin jakotiloista. Niiden verot saatettiin käyttää jalkaväkirykmentin miehistön palkkaan, niitä saatettiin osoittaa aputiloiksi köyhälle ratsutalolle, mutta samaa nimeä voitiin käyttää myös yleisnimenä eri tilatyypeille. Lopuksi järjestelmään kuului vielä autiotiloja, joihin sotilaita yritettiin asuttaa 30-vuotisen sodan jälkeen. Tämän lisäksi oli ylläpitotiloja, jotka ylläpitivät miehistöä (Wikipedia).

Okon talo (Oluf Nilsson Ockoi) on kuulunut Viipurin eli Karjalan ratsuväkirykmentin (eversti Erik Kruse) majuri Erik Pekanpoika Pistolhielmin komppanian verotusetuuteen sotilasmaakirjan 1650 ja maakirjojen 1651-1653 mukaan. Talo on merkitty niin ikään seitsemän talon joukossa majuri Erik Pistolhielmin komppanian sotilaspalkkatilaksi vuonna 1654 (nide 8613 s. 380).

Maakirjojen ja sotilasmaakirjojen mukaan tilalta (Olof Nilsson Ockoj) on ollut ratsumies eversti Christopher Burmeisterin rykmentissä ratsumestari Magnus Hans Bergin komppaniassa vuosina 1655 -1658. Vuosina 1659-1660 Okon tilalta oli ratsumies maakirjojen mukaan kenraali Gustaf Hornin henkirykmentissä (nide 8633 s. 648 ja nide 8634 s. 120).

Tilalta on ollut niin ikään ratsumies Viipurin eli Karjalan ratsuväkirykmentissä everstiluutnantti Odert Hastferin komppaniassa maakirjojen ja rullien mukaan vuosina 1661-1673. Ratsutilan isäntänä mainitaan Simon Ollinpoika Okko vuonna 1663, rulla pv. 22.9.1663 (Rullor 1620-1723, SE/KrA/0022/1664/3, Riksarkivet) ja vuonna 1666, rulla pv. 6.12.1666 (Rullor 1620-1723, SE/KrA/0022/1668/3, Riksarkivet). Veli Yrjö Ollinpoika on palvellut ratsumiehenä (katso sukutaulut).

Okon talosta on ollut palveluksessa ratsumies Viipurin eli Karjalan ratsuväkirykmentissä (eversti Odert Hastfer) everstiluutnantti Jürgen Mellinin komppaniassa maakirjan mukaan vuonna 1674 (nide 8673 s. 97) ja maakirjan mukaan vuonna 1675 (nide 8676 s. 92) sekä sotilasmaakirjan mukaan vuonna 1675 (nide 8678 s. 207). Katselmus on tehty 29.7.1674 Viipurissa. Tilalta on ollut ratsumies majuri Abraham Pistolekorsin komppaniassa sotilasmaakirjan mukaan vuonna 1676 (nide 8680 s. 292) ja maakirjan mukaan vuonna 1677 (nide 8681 s. 96). Ratsumies oli vapaaherra, ratsumestari Axell Creutzin komppaniassa maakirjojen ja sotilasmaakirjojen mukaan vuosina 1678 -1690. Viipurissa pidettiin katselmus 23.7.1678.

Viipurissa 26.8.1685 pidetyssä katselmuksessa talosta on ratsumies paroni ja eversti Fritz Wachtmeisterin ratsuväkirykmentissä, paroni ja ratsumestari Axell Creutzin komppaniassa numerolla 124 (Rullor 1620-1723, SE/KrA/0022/1685/7 sivu 778, Riksarkivet).

Sotilasmaakirjoissa Okon talo on merkitty Viipurin eli Karjalan ratsuväkirykmentin (eversti Erik Pistolhielm) sotilastilaksi vuonna 1663 (nide 8643, s. 886), vuonna 1668 (nide 8659 s. 127) ja vuonna 1669 (nide 8663 s. 422). Talo on merkitty eversti Odert Hastferin ratsuväkirykmentin sotilastilaksi vuonna 1675 (nide 8678 s. 207). Niin ikään talo on kirjattu eversti Berendt Mellinin ratsuväkirykmentin sotilastilaksi vuosina 1676 (nide 8680 s. 292), 1678 (nide 8684 s. 216) ja 1680 (nide 8689 s. 212). Talo on merkitty myös eversti Berendt Mellinin ratsuväkirykmentin sotilastilaksi vuonna 1682 (nide 8693 s. 228). Talo on merkitty eversti Fritz Wachtmeisterin ratsuväkirykmentin sotilastilaksi vuonna 1688 (nide 8698 s. 234).

Okon talosta on ollut ratsumies Viipurin eli Karjalan ratsuväkirykmentissä vuosina 1655 - 1690 eli yhteensä 35 vuotta. Henkikirjoissa tila on merkitty ratsutilaksi Cavallerie vuosina 1660 - 1682 ja 1699 - 1706. Sotilamaakirjoissa talo on tosin merkitty vuodesta 1699 lähtien augmentiksi.

Vuosina 1691-1694 tilalta on ollut ratsastaja Viipurin läänin rakuunoissa maakirjojen mukaan. Sotilasmaakirjojen mukaan hän palveli ratsumestari Herman Johan von Burghausenin komppaniassa vuonna 1693 (nide 8709b s. 885) ja vuonna 1694 (nide 8712 s. 929).

Vuodesta 1699 ainakin vuoteen 1712 Okon talo toimi augmenttina eli aputilana sotilasmaakirjojen mukaan seuraavasti:

Vuoden 1699 sotilasmaakirjassa tila (Matz Oickoin) oli Karjalan ratsuväkirykmentissä (eversti Hans Henrik Rehbinder) ratsumestari Herman Johan von Burghausenin komppanian augmentti n:o 89 (nide 8723 s. 1076). Vuonna 1700 tila oli ratsumestari Leschertin komppanian augmentti n:o 89 (nide 8727 s. 983) ja vuonna 1701 (nide 8730 s. 1552). Eversti Rehbinder kaatui 20.11.1700 Narvan taistelussa.

Vuoden 1702 sotilasmaakirjassa tila on ollut Karjalan ratsuväkirykmentissä (eversti Didrich Wrangel) ratsumestari Leschertzin komppanian augmentti n:o 89 (nide 8733 s. 1590).

Vuonna 1705 tila on ollut Karjalan ratsuväkirykmentissä (eversti Herman Johan von Burghausen) ratsumestari Leschertzin komppanian augmentti n:o 89 (nide 8742 s. 2086-2087). Vuonna 1706 tila oli sotilasmaakirjan mukaan ratsumestari Henrik Johan Brasen komppanian augmentti n:o 89 (nide 8747 s. 2030-2031). Vuonna 1708 tila oli ratsumestari Henrik Johan von Qvantenin komppanian augmentti n:o 89 (nide 8752 s. 1261-1262). Eversti von Burghausen kaatui 29.9.1708 Liesnassa Puolassa.

Vuoden 1710 sotilasmaakirjassa talo (Matz Ockoin) on Karjalan ratsuväkirykmentissä (eversti Lorentz Löschern von Hertzfeldt) ratsumestari Henrik Johan von Qvantenin komppanian augmentti n:o 89 (nide 8759 s. 345). Vuoden 1711 sotilasmaakirjassa talo on niin ikään ratsumestari von Qvantenin komppanian augmentti n:o 89 (nide 8762 s. 1366-1367). Vuonna 1712 talo (Matz Ockoin) oli vielä von Qvantenin komppanian augmentti n:o 89 (nide 8765 s. 1120-1121). Ratsumestari von Qvanten kaatui 28.6.1709 Pultavassa, mutta nimi säilyi kuitenkin sotilasmaakirjoissa.

Vuoden 1725 sotilasmaakirjassa talo (Matz Ockoin) on henkikomppanian augmentti n:o 93 (nide 8777 s. 2248-2249). Maakirjoissa yleensä nimi saattoi esiintyä vuodesta toiseen, vaikka henkilö itse oli jo kuollut vuosia sitten. Tämän vuoksi henkikirjat ja sitä edeltäneet myllytulliluettelot ovat sukututkimuksen kannalta tarkempia asiakirjoja, mutta niissäkin on suuria puutteita.

Vuodesta 1722 lähtien eli Isovihan jälkeen Okon taloa Sorvarilassa ei ole autiotilojen eli veronmaksukyvyttömien tilojen luettelossa. Sitä ei ole myöskään viljelyyn otettujen autiotilojen luettelossa vuonna 1722. Nämä asiakirjat ovat osoitus siitä, että tilan hallintaoikeus on säilynyt suvulla aina vuodesta 1612 lähtien. Tätä vahvistaa myös Kuningas Kristoferin maanlaki, joka julkaistiin vuonna 1608. Tämä laki oli voimassa vuoteen 1736 saakka. "Vuonna 1602 annetuissa voudinohjeissa määrätään, että autiotilaa oli kolmilla käräjillä tarjottava entisen asukkaan perillisille, ja jolleivät nämä ilmoittautuisi halukkaiksi ottamaan tilaa vastaan, oli se annettava vieraalle" (professori ja akateemikko Eino Jutikkala: Suomen talonpojan historia s. 118). Suvun omistusoikeutta maahan voidaan pitää vahvana, josta on osoituksena alempana esiin tulevat omistukset ns. ulkokylänmaihin (utbyssjord). Suvun hallintaoikeutta jopa kruununtilaan pidettiin vahvana ja hallintaoikeus vaihtui suvun sisällä.

Antti Pekanpoika Okko on merkitty isäntäsarakkeeseen Sorvarilassa vuoden 1722 viljeltyjen kruununtilojen veroluettelossa Lappeen kihlakunnassa. Luettelo on päivätty ja allekirjoitettu vasta seuraavana vuonna 26.7.1723 Lappeenrannassa. Vuonna 1722 alkaneesta isännyydestään huolimatta Antti Pekanpoika Okko on merkitty vasta vuoden 1724 henkikirjaan, joka on päivätty 3.2.1724. Häntä ei siis ole vuosien 1722 ja 1723 henkikirjoissa. Antti Okko (Anders Ocko) viljeli ruista vuonna 1735 (Anders Åcko) ja ohraa ja kauraa vuonna 1736 (Anders Pährsson Ocko) sekä kauraa vuonna 1737 (Anders Persson Sorfwarila) Mikkolan kylässä (katso Mikkolan suku - suvun historiaa). Tästä kaurasta ja auran palautuksesta hän joutui käymään oikeutta vuoden 1738 syyskäräjillä.

Vuonna 1722 Antti Pekanpoika Okko tuli siis isännäksi Okon tilalle Sorvarilaan. Hän on nykyisen Okko-suvun ja Mikkola-suvun kantaisä. Hän on Okko-sukua joko suoraan alenevassa polvessa isän puolelta tai sitten avioliiton kautta mentyään naimisiin ”Okottaren” kanssa. Käsitykseni mukaan ensimmäinen vaihtoehto on todennäköinen, koska Antti Pekanpojan isä Pekka Antinpoika mainitaan talollisena vuosien 1724, 1728 ja 1740 (Bonden Petter Andersson Sårfwarila) tuomiokirjoissa Sorvarilassa. Pekka mainitaan vuoden 1724 kesäkäräjillä oikeusjutun yhteydessä Sorvarilassa Pekka Hannunpoikana. Se on käsitykseni mukaan kirjurin tekemä virhe. Pekka Antinpoika on muuttunut Pekka Hannunpojaksi konseptituomiokirjan puhtaaksi kirjoituksen yhteydessä ns. renovoiduksi tuomiokirjaksi ylempää oikeusistuinta varten (katso Mikkola-suvun vaiheista 1700-luvulta 1900-luvun alkuun). Pekka Antinpoikaa ei ole merkitty henkikirjoihin eikä maakirjoihin Sorvarilan kylässä.

Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että Risto Erikinpoika Okko (Christer Ersson Sorfwar) (taulu 6) on Pekka Antinpoika Okon (taulu 8) pikkuserkku. Heidän isänsä Erik Matinpoika Okko (taulu 6) ja Antti Knutinpoika Okko (taulu 7) ovat serkkuja keskenään. Näin ollen tilan jatkajaksi Risto Erikinpojan jälkeen on tullut tämän pikkuserkun poika Antti Pekanpoika Okko.

Niilo Lemetinpoika Okko. Talollinen. Okon talon isäntä vuodesta 1612 lähtien Sorvarilan kylässä. Tila on merkitty autioksi (öde) edellisten vuosien maakirjoihin. Hän esiintyy maakirjoissa vuosina 1612-1624. Hänet on merkitty Älvsborgin lunnaiden tarkastusluetteloon vuonna 1619. Hänet on niin ikään merkitty vuoden 1620 apuveroluetteloon (nide 6055a s. 3 vasen). Niin ikään hän on vuosien 1620, 1622 ja 1624 karja- ja kylvöluetteloissa. Vuonna 1620 säädettiin uusi vero: karja- ja kylvörahat, jonka verotuotto oli tarkoitettu sotalaitokselle. Vuoden 1620 luettelon ovat vahvistaneet Taipalsaaren kirkkoherra Matthias Laurentii ja lautamiehet sekä kuudennusmiehet puumerkeillään. Niilo Lemetinpoika maksoi veroa 2 kappaa kauraa vuoden 1624 pikkukymmenysluettelon mukaan. Niilo Okko (Niels Ockå) esiintyy omalla sukunimellään Ockå Taipalsaaren syyskäräjillä 28.10.1625. Hän joutui maksamaan sakkoa yhdeksän muun talollisen kanssa. — Puoliso Britha Ollintytär.

Niilo Lemetinpoika asui vuosina 1602-1611 Juvolan kylässä ennen muuttoaan Sorvarilaan. Tämä Juvola oli siihen aikaan nykyistä Lemin kirkonkylää, jonka maalle ryhdyttiin rakentamaan Lemin ensimmäistä kirkkoa vuonna 1668. Maakirjoissa Niilon sukunimeksi on merkitty Juvoinen (Juffuoin). Vuonna 1601 hänet on merkitty Taipaleen kylään (nide 5798 s. 29).

Vuosien 1602 ja 1603 maakirjoissa hänet on merkitty nautakunnan päämieheksi (nide 5813 s. 23) ja (nide 5825 s. 31). "Nautakunta eli kymmenen kokoveron muodostama verotusyksikkö lienee saanut nimensä yhteisesti maksetusta naudasta" (Aulikki Ylönen: Lappeen kihlakunnan historia vuoteen 1620 I s. 159). Niilo Lemetinpojan nautakuntaan kuului 10 veroa, 31½ savua ja 49 jousta vuonna 1602 ja 10 veroa, 27¾ savua ja 45 jousta vuonna 1603. Savulla tarkoitetaan ruokakuntaa (Aulikki Ylönen: Lappeen kihlakunnan historia vuoteen 1620 I s. 160) ja jousella taas itse talonpoikaa, hänen veljeään, poikaansa tai vävyään, mutta ei palvelusväkeen kuuluvaa (Anneli Mäkelä-Alitalo: Vanhat käsialat Avain Ruotsin ajan asiakirjoihin s. 8).

Sorvarilaan muuton jälkeen Niilo Lemetinpoika omisti maata myös muualla. Hän omisti ulkokylänmaata maakirjojen mukaan vuosina 1608-1611 Keskisenpään kylässä ja vuosina 1617, 1620-1622 Juvolan kylässä. Maakirjoissa oleva merkintä ubj = utbyssjord= ulkokylänmaata tarkoittaa sitä, että kyseisen maan omistaja omisti, asui ja viljeli maata toisaalla (Anneli Mäkelä-Alitalo: Vanhat käsialat Avain Ruotsin ajan asiakirjoihin s. 9). Niilo Lemetinpoika maksoi kuitenkin maaveroa myös ulkokylänmaastaan.

Maanomistus Keskisenpään kylässä on tärkeä löytö, joka johtaa mitä ilmeisemmin Niilon isään Lemetti Juwoiseen (Clemet Juoin, Clemet Jufwoinen). Tämä asui ja viljeli maata maakirjojen mukaan Keskisenpäässä vuosina 1591-1600. Hänet on merkitty myös Lappeen voutikunnan apuveroluetteloon vuodelta 1600 (nide 5786 s. 95). Apuveroluettelosta ei löydy muuta samaa nimeä kantavaa henkilöä.

Maakirjojen mukaan hänellä on Niilon lisäksi myös poika Olli Lemetinpoika. Niilolla ja Ollilla oli yhteinen ulkokylänmaanomistus maakirjan mukaan vuonna 1615 (nide 6001 s. 35) Keskisenpään kylässä. Niilon muutettua Sorvarilaan, Olli jäi asumaan ja viljelemään maata Juvolassa. Vuoden 1629 pikkukymmenysluettelossa Juvolan kylä on muuttunut Lemin kyläksi (Clemis by) (nide 6117 s. 25 vasen). Molempia kylännimiä esiintyy kuitenkin vaihtelevasti asiakirjoissa.

Vuoden 1631 maakirjassa Olli Lemetinpoika on merkitty sukunimellä Klemi (Clemi) mitä ilmeisemmin isän nimen mukaan (nide 6123 s. 14). Vuosien 1627 ja 1628 maakirjoissa sukunimenä on pelkka Lemi (nide 6110 s. 148 ja nide 6113 s. 123) . Maakirjoissa hän esiintyy vuosina 1612-1641 Juvolassa. Merkintä ulkokylänmaasta maakirjoissa on vuosilta 1612-1615, 1620, 1624-1625, 1627-1629, 1631-1633 ja 1639-1641 Keskisenpään kylässä. Olli Lemetinpojalla on poika Lemetti Ollinpoika, joka asui isänsä jälkeen Juvolassa. Hänet mainitaan mm. vuoden 1633 Taipaleen pitäjän karja-, kylvö- ja myllytulliluettelossa (nide 6131 s. 51 vasen ja vuoden 1635 henkikirjassa merkinnällä vanha Lemetti Ollinpoika Lemi (nide 8549 s. 204). Lemetti on myös vuoden 1639 myllytulli-, karja- ja kylvöluettelossa. Puolison nimi on Anna Ollintytär. Heillä on kaksi poikaa Risto Lemetinpoika ja Olli Lemetinpoika. Isä Lemetti Ollinpoika Lemi on vielä vuoden 1645 myllytulliluettelossa (nide 8577 s. 751), mutta ei enää sen jälkeen.

Martti Niilonpoika Okko. On merkitty vuoden 1638 ruotuluetteloon Taipalsaaren pitäjässä.

II. Mikko Niilonpoika Okko. Talollinen. Hän esiintyy maakirjoissa vuosina 1622-1628 ja vuoden 1635 henkikirjassa Sorvarilassa. Hän maksoi veroa 2 kappaa kauraa vuoden 1624 pikkukymmenysluettelon mukaan. Hän on niin ikään vuosien 1629 ja 1630 pikkukymmenysluetteloissa Sorvarilassa. Viimeksi mainittuna vuotena hän maksoi veroa 2 kappaa kauraa ja 3 kappaa papuja. — Puoliso Margeta Mikontytär.

Lauri Mikonpoika Okko. Hän värväytyi sotamieheksi eli huoviksi eversti Bernhard von Gerttenin jalkaväkirykmenttiin Viipurin linnassa 12.8.1647. Musketöörinä eversti Bernhard von Gerttenin jalkaväkirykmentissä ja everstiluutnantti Claes Flemingin komppaniassa rullan mukaan, joka on päivätty 14.11.1649. Hän esiintyy rullien mukaan Flemingin komppaniassa myös vuosina 1650, 1651, 1654 ja 1655. Lauri siirtyi rykmentin mukana Elbingiin Puolaan ja on merkitty kapteeni Jörgen Tönnes Brakelin komppaniaan katselmuksessa 29.1.1656.

II. Olli Niilonpoika Okko. Ratsutilallinen, lautamies. Hän esiintyy maakirjassa vuodesta 1625 lähtien. Olli maksoi veroa 6 kappaa kauraa vuoden 1629 pikkukymmenysluettelon mukaan. Sukunimi Okko on merkitty ensimmäisen kerran maakirjaan vuonna 1631. Olli on niin ikään vuosien 1630-1641 pikkukymmenysluetteloissa. Olli on merkitty vuoden 1633 karja, kylvö- ja myllytulliluetteloon.Olli on myös vuoden 1635 karjaluettelossa. Olli on merkitty yhdessä veljensä Martin ja poikansa Matin kanssa vuoden 1638 ruotuluetteloon. Olli on myös vuoden 1639 myllytulli-, karja- ja kylvöluettelossa. Hän maksoi veroa 8 kappaa kauraa ja 2 kappaa papuja pikkukymmenysluettelon mukaan vuonna 1640 ja 4 kappaa kauraa vuoden 1641 pikkukymmenysluettelon mukaan (nide 8564 s. 275). Tämän lisäksi hän viljeli yritteliäänä miehenä ohraa ja kauraa autiolla tilalla Keskisenpään kylässä ja maksoi siitä veroa 8 kappaa ohraa ja 16 kappaa kauraa vuoden 1640 autiotilojen tarkastusluettelon mukaan. Olli esiintyy henkikirjoissa vuosina 1635-1652. Olli on ollut merkittynä katselmuksessa Viipurissa 7.7.1641 sotilaaksi jalkaväkikomppaniaan. Hän vannoi lautamiesvalan Taipalsaaren kesäkäräjillä 16.8.-17.8.1643, mutta ei esiintynyt sen jälkeen lautamiehenä muilla käräjillä. Hänet on merkittynä vuosien 1638, 1642, 1644, 1645, 1646 ja 1647 myllytulliluetteloissa. Hän oli kantajana velkomusasiassa Taipalsaaren kesäkäräjillä 25.7.-26.7.1646. Hänet on merkitty viimeisen kerran henkikirjaan vuonna 1652 (pv. 24.3.1652). Hänet on merkitty vielä ratsutilan isännäksi vuoden 1655 sotilasmaakirjaan, kuten aikaisemmasta ilmenee. Olli Niilonpoika Okko on merkitty vielä vuoden 1680 sotilasmaakirjaan, mutta ei enää sen jälkeen. — Puoliso Karin Antintytär. On merkittynä vuoden 1645 myllytulliluetteloon, mutta ei enää vuoden 1646 myllytulliluetteloon.

Simon Ollinpoika Okko. Ratsutilallinen. Syntynyt noin 1623 henkikirjan mukaan. Elossa 1668 henkikirjan mukaan. Hän esiintyy säilyneissä henkikirjoissa vuosina 1635-1668 Sorvarilan kylässä. Hän sai viljeltäväkseen autiotilan Sorvarilan kylässä syyskäräjillä 1655 ratsupalvelusta vastaan, johon hän oli saanut aikaisemmin kirjallisen luvan kruununvoudilta 4.9.1655. Kysymyksessä oli Heikki Staffaninpojan autioitunut tila. Syyskäräjillä 1666 Simon on ollut takausmiehenä, kun autiotila on otettu viljelykseen Ruomin kylässä. — Puoliso1643 Elin. Elossa 1668 henkikirjan mukaan. Ei tietoa lapsista.

Anna Ollintytär Okko. Syntynyt noin 1638 henkikirjan mukaan. Anna esiintyy henkikirjassa vuosina 1650 (pv. 23.1.1650) ja 1651 (pv. 6.2.1651).

Olli Ollinpoika Okko. Syntynyt noin 1639 henkikirjan mukaan. Hän esiintyy ainoastaan vuoden 1655 henkikirjassa (pv. 3.1.1655).

Yrjö Ollinpoika Okko. Talollinen, ratsumies. Syntynyt noin 1640 henkikirjan mukaan. Hänet on merkitty ensimmäisen kerran henkikirjaan vuonna 1656 (pv. 8.1.1656). Ratsumiehenä henkikirjoissa 1665-1673. Ratsumies Viipurin eli Karjalan ratsuväkirykmentissä everstiluutnantti Odert Hastferin komppaniassa maakirjojen ja rullien mukaan. Rullat on päivätty 22.9.1663 ja 6.12.1666. Vuonna 1672 hän oli everstiluutnantti Jürgen Mellinin komppaniassa (rulla pv. 7.2.1672 Viipurissa). Yrjö sai viljelyyn autiotilan rakuunapalvelusta vastaan Keskisenpään kylästä kesäkäräjillä 1674. Hän oli saanut siihen aikaisemmin kirjallisen luvan 6.3.1674. Hänet on merkitty eversti Herman von Burghausenin rakuunarykmentissä everstiluutnantti Anders Löschern von Hertzfeltin komppanian rakuunoihin 3.8.1674 katselmuksessa, joka pidettiin Viipurissa. Samoin oli seuraavana vuonna, kun katselmus pidettiin 3.9.1675. Kolmas katselmus pidettiin 17.9.1676 Tukholmassa. Lundin taistelussa tanskalaisia vastaan 4.12.1676 Musta rykmentti taisteli lähes viimeiseen mieheen, joka toi voiton Ruotsille. Taistelukentältä löytyi kaatuneina 8993 sotilasta, joista noin 6000 oli tanskalaisia. Yrjö ei kaatunut, vaan selvisi hengissä. Viipurissa 07.08.1678 päivätyn katselmusrullan mukaan Yrjö on merkitty eversti Anders Löschern von Hertzfeltin rakuunarykmenttin ja tämän komppanian reserviin kuuluvaksi sotilaaksi (Rullor 1620-1723, SE/KrA/0022/1678/3, sivu 663 Riksarkivet). Yrjöä ei ole ollut merkittynä henkikirjaan Keskisenpään kylässä. — Puoliso 1661 N.N. Hän esiintyy Yrjön vaimona henkikirjoissa 1662, 1663, 1665-1670 ja 1673 Sorvarilassa. Yrjö on merkitty maakirjoihin vuosina 1674-1677 Keskisenpään kylässä. Ei tietoa lapsista.

Niilo Ollinpoika Okko. Mainitaan Lemin ensimmäisen kirkon rakentajien luettelossa (kesäkäräjät 7.-9.6.1669 s. 55).

III. Matti Ollinpoika Okko. Ratsutilallinen. Syntynyt noin 1630 henkikirjan mukaan. Isäntä henkikirjojen mukaan vuosina 1659-1678 Sorvarilassa. Henkikirjan mukaan Matti on ollut sotilaana 1656-1657, 1665-1668, 1675-1678, koska henkikirjaan on merkitty vain vaimo. Taistellut Puolassa. Sotilasmaakirjoissa 1682-1712. — Puoliso 1654 N.N. Hän esiintyy Matin vaimona henkikirjoissa 1655-1678.

Olli Matinpoika Okko. Talollinen, ratsumies. Syntynyt noin 1660 henkikirjan mukaan. Hän esiintyy henkikirjoissa vuosina 1675-1677 Sorvarilan kylässä. Hän oli ratsumiehenä Karjalan ratsuväkirykmentissä (eversti Berendt Mellin) ja ratsumestari Axell Creutzin komppaniassa vuonna 1678 (rulla pv. 23.7.1678). Hän esiintyy maakirjassa vuonna 1690. Hänet on merkitty mm. vuoden 1722 veronhuojennusluettelossa (nide 8768 s. 1212). Sorvarilan kylässä. Huojennus koskee vuosia 1681, 1691, 1701 ja 1702.

Jacob Matinpoika Okko. Talollinen. Syntynyt noin 1663 henkikirjan mukaan. Hän esiintyy henkikirjoissa vuosina 1679-1700, josta isäntänä 1690-1700 Sorvarilan kylässä. — Puoliso N.N. Hän esiintyy Jacobin vaimona henkikirjoissa 1688-1700. Ei tietoa lapsista.

Risto Matinpoika Okko. Syntynyt noin 1674 henkikirjan mukaan. Henkikirjoissa 1690, 1693-1694 ja 1697, mutta ei enää sen jälkeen. — Puoliso N.N. Hän esiintyy Riston vaimona henkikirjoissa 1693-1697. Ei tietoa lapsista.

III. Knut Ollinpoika Okko. Syntynyt noin 1636 henkikirjan mukaan. Hän esiintyy ensimmäisen kerran vuoden 1654 henkikirjassa Sorvarilan kylässä (pv. 3.2.1654). — Puoliso 1654 Valpuri. Knutin vaimo on merkitty henkikirjoihin ilman Knutia vuosina 1655, 1657-1660 ja tämä viittaa siihen, että Knut oli sotilas. Hän on ollut ilmeisesti tilalta ratsumiehenä ratsumestari Magnus H. Bergin komppaniassa vuosina 1655-1658 maakirjojen mukaan ja vuoden 1656 sotilasmaakirjan mukaan. Vuosina 1659-1660 hän oli ilmeisesti ratsumiehenä kenraali Gustaf Hornin henkirykmentissä maakirjojen mukaan (nide 8631 s. 112 ja nide 8634 s. 120).

IV. Erik Matinpoika Okko. Talollinen, ratsumies. Syntynyt noin 1658. Hän oli ratsumiehenä majuri Abraham Pistolekorsin komppaniassa vuonna 1676. Katselmus pidettiin 2.6.1676 Viipurissa (Rullor 1620-1723, SE/KrA/0022/1676/4, Riksarkivet) ja majuri Gustaf Ållongrenin komppaniassa vuonna 1677. Katselmus pidettiin 10.9.1677 Skånessa ((Rullor 1620-1723, SE/KrA/0022/1677/2, Riksarkivet). Hän oli ratsumiehenä eversti Gottfrid Bobertin ratsuväkirykmentissä ja ratsumestari Berent Gröönin komppaniassa Skånessa katselmuksessa 14.10.1679. Erik esiintyy henkikirjoissa vuosina 1688-1708 ja maakirjoissa vuosina 1698-1712 Sorvarilan kylässä. Rästien tarkastuskirjassa hän on vuonna 1698 (nide 8720 s. 130). — Puoliso 1687 N.N. Hän esiintyy Erikin vaimona henkikirjoissa vuosina 1688-1706.

Tytär N.N., puoliso Jakob Matinpoika. Aviopari on henkikirjoissa vuosina 1701-1708.

Risto Erikinpoika Okko. Talollinen. Syntynyt noin 1690 henkikirjan mukaan. Kuollut 1723. Henkikirjassa vuonna 1706, joka on päivätty 21.2.1706. Isäntänä henkikirjojen mukaan 1712-1723 Sorvarilan kylässä. Maakirjoissa 1722-1727. — Puoliso 1707 N.N. Hän esiintyy Riston vaimona henkikirjoissa vuosina 1708-1723 ja leskenä vuonna 1724. Ei tietoa lapsista.

IV. Antti Knutinpoika Okko. Talollinen. Syntynyt noin 1657 henkikirjan mukaan. Hän esiintyy henkikirjoissa vuosina 1673-1688, josta ratsastustalon (Cavallerie) isäntänä vuosina 1679-1688 Sorvarilan kylässä. — Puoliso 1675 N.N. Hän esiintyy Antin vaimona henkikirjassa vuodesta 1676 lähtien Sorvarilassa. Hän esiintyy leskenä henkikirjoissa poikansa Matin taloudessa vuosina 1700-1705 Keskisenpään kylässä.

Matti Antinpoika Okko. Talollinen. Kesäkäräjillä 1699 hän sai haltuunsa autiotilan Keskisenpään kylästä, joka oli ratsutila. Hän oli saanut tilaan kirjallisen luvan kruununvoudilta 6.3.1699. Tila sai kahden vuoden verovapauden päätöksellä 6.12.1699. Matti esiintyy henkikirjoissa vuosina 1700-1712 Keskisenpään kylässä, mutta ei esiinny enää sen jälkeen henkikirjassa. Vuosien 1700-1702 henkikirjoissa hän esiintyy ratsastajana. Maakirjaan häntä ei ole merkitty lainkaan vuosina 1699-1712. Talo on toiminut näinä vuosina augmenttitilana. — Puoliso N.N. Hän esiintyy säilyneissä henkikirjoissa Matin vaimona vuosina 1693 ja 1694 Sorvarilan kylässä. Matti on ollut tällöin sotilaana. Matin vaimo esiintyy henkikirjoissa vielä vuosina 1700-1712 Keskisenpään kylässä. Ei tietoa lapsista.

Knut Antinpoika Okko. Asunut henkikirjan mukaan veljensä Matin tilalla Keskisenpään kylässä vuonna 1708 (pv. 24.2.1708).

V. Pekka Antinpoika Okko.Talollinen. Hän esiintyy talollisena vuosien 1724, 1728 ja 1740 (Bonden Petter Andersson Sårfwarila) tuomiokirjoissa Sorvarilassa, mutta hänestä ei löydy merkintää henkikirjoista eikä maakirjoista (katso Mikkolan suku - suvun historiaa).

Antti Pekanpoika Okko. Talollinen. Vuonna 1722 hän tuli siis isännäksi Okon tilalle Sorvarilaan. Maakirjaan merkintä on tullut vasta vuonna 1731 (nide 8791 s. 266). Leskeksi jäätyään ja avioiduttuaan Valpuri Heikintyttären kanssa hän siirtyi Mikkolan talon isännäksi syksyllä vuonna 1738 (katso Mikkolan suku - suvun historiaa).

Tauluissa olevat syntymäajat perustuvat vuoden 1634 sääntöön, jonka perusteella alle 12-vuotiaat oli vapautettu henkiverosta ja vuoden 1652 sääntöön, jonka perusteella alle 15-vuotiaat oli vapautettu henkiverosta. Vuonna 1656 annettiin valtiopäiväpäätös, jonka mukaan henkirahan suorittamisesta on vapautettu alle 15-vuotiaat ja yli 63-vuotiaat, jälkimmäiset siinä tapauksessa, että he eivät itse viljele tilaansa. Henkikirjoissa on isoja puutteita. Ne tehtiin verotusta varten. Veroa ei siis kannettu lapsilta ja vanhuksilta eikä myöskään sairailta ja raihnaisilta.

Tutkimuksen lähdeaineistona ovat olleet henkikirjat, myllytulliluettelot, maakirjat, pikkukymmenysluettelot, sotilasmaakirjat, tuomiokirjat ja sotilaiden katselmusrullat.